Viime viikko hujahti taas silmissä, tarkoituksena oli tehdä yhtä sun toista, mutta taisi jäädä lähinnä työntekoon ja muutamana päivänä sain tenttiin luettua. Opiskelu tuntuu nyt vähän nihkeältä: ainoastaan kaksi kurssia ja toinen englannin käsittämättömän tylsä kurssi... Aamut olen töissä ja loppuaika päivästä kuluu ihan tavalliseen elämään; koirien ulkoiluttamiseen, pennun opastamiseen, tiskaamiseen ja niin pois päin. Pablo on tosi noheva äijä. Se osaa istua nyt käskystä ja odottaa sisälle pääsyä ja ruuansaantia (johon edellytyksenä on siis tuo istuminen ja katsekontakti). Ulkona se nyt ei tahdo vieläkään viihtyä, johtunee myös kovin koleasta säästä,mikä viime aikoina on vallinnut.

Perjantaiyönä Pablolle puhkesi kauhea ripuli- ja oksennustauti... Heräsin normaaliin aikaani ilman kelloa, viiden maissa. Koko kämppä oli täynnä paskaa ja oksennusta, haju oli JÄRKYTTÄVÄ. Pentu ripuloi vielä hereillä ollessani ja otin puhelun Tuhatjalkaan, joka päivystää täällä Turussakin koko ajan. Pentu kuivuu niin nopeasti, aikuisen koiran ripulit on yleensä menneet canicurilla ohitse. klo 11.30 pitkälle iltapäivään pikkuinen olikin sitten tiputuksessa. Otettiin pieni verenkuva, jossa oli tulehdusarvot koholla. Pelkäsin myös suolitukosta, sillä Pablo oli tuhonnut huovutettua koriste-esinettäni... Laskin mielessäni euroja, päivystysaika... No,lapsi oli joka tapauksessa saatava kuntoon ja tiputuksen jälkeen olikin illalla kotona jo ihan toinen meininki. Pablo viiletti melkein entiseen tapaan ja roikkui Sinnan turkissa kiinni. Toivottavasti selvisimme tällä ja jatkossa mentäisiin enemmän terveiden kirjoissa...