Aloittamisen sanotaan olevan aina vaikeaa. Myös tässä asiassa se pitää paikkansa! Olemme kisanneet ja treenanneet kunnolla viimeeksi toukokuussa, siitä tuntuu olevan iäisyys. Kynnys lähteä kisaamaan kasvaa kuukausi kuukaudelta. Olin kyllä jo ilmottanut Milon kokeeseen syyskuussa, mutta sitten jänistin ja jätin menemättä. Nyt harmittaa, sillä loppuvuodesta TOKO-kokeita on entistä harvemmassa ja koepaikat pääkaupunkiseudulla kiven alla. Olin asettanut aiemmin tämän vuoden tavoitteiksi tokon rotumestaruuden, BH-kokeen sekä TK2 -koulutustunnuksen. Enää puuttuisi siis yksi avo1-tulos tuosta koularista. Kahteen kokeeseen olen ajatellut mennä, yhteen olen jo ilmoittautunut.

Loppuvuoden kokeiden riesana on niiden puuttumisen lisäksi sää. Milon kanssa en voi kuvitellakaan kisaavani ulkona (paitsi nyt täällä Helsingissä on ollut niin lämmintä, että se olisi kyllä mahdollista), se on niin lyhytkarvainen ja kylmänarka ukkeli. Pieksämäelle menemme marraskuussa, se on tuttu paikka, olemmehan kisanneet monesti siellä. Vähän kuitenkin pelottaa paikkamakuu -jälleen. Milo jotenkin aristaa sitä liikettä hallissa tai sitten itse jännitän sitä niin paljon, enkä osaa jättää koiraa rennosti.

No joka tapauksessa, olen tehnyt treenisuunnitelmaa loppuvuodelle ja ajatellut toki myös eteenpäin, kuinka pääsemme lähemmäs sitä suurta päätavoitetta. Ihmisellä on hyvä olla unelmia! Tämä on minun suuri unelma koiraharrastuksen saralla ja toivon saavuttavani sen tämän upean koiran kanssa. Täytyy kuitenkin nauttia matkasta, sehän on se tärkein osuus. Takaisin arkeen. Olemme treenanneet muutamia kertoja viikossa. Käytännössä koira osaa avoimen luokan liikkeet ja nyt pitää hioa kokonaisuus. Yksi murheenkryyni on kuitenkin joukossa: luoksetulon pysäytys. Kerran olen sen kokeessa saanut onnistumaan (ulkokoe), mutta muissa (sisäkokeissa) olemme kusseet liikkeen lahjakkaasti. Nyt yritän treenata sen kuntoon, sillä tulemme törmäämään samaan ongelmaan voittajaluokan liikkeissä. Se olisi siis ehdottomasti saatava kuntoon. Oma motivaationi liikettä kohtaan on kuitenkin hieman kyseenalainen; välttelen mokomaa liikettä... Olen kuitenkin tiedostanut tämän ongelman: ehkä nyt saisimme sen onnistumaan.

Tänään iltalenkin yhteydessä otin seuraamista, jossa olen panostanut nyt katsekontaktin vaalimiseen ja oikeaan paikkaan. Täyskäännöksen treenaamiseen otin käyttöön aivan uuden metodin; ja ihme kyllä Milo on oppinut käyttämään persaustaan ja kääntyy oikein mukavasti. Jääviä liikkeitä (seisominen, maahanmeno) otin sekä kokonaisina liikkeinä että osina. Minulla tahtoo olla vaikeutena treenata osina, usein otan kokonaisia liikkeitä ja se syö koiran motivaatiota! Damn. No, joka tapauksessa pikkutreenimme oli oikein onnistunut ja odotukset kohti marraskuun koetta on ihan plussan puolella. Koirakin vaikutti tyytyväiseltä ja hyvin innokkaalta työskentelemään, se on palkitsevaa huomata, että työ on kantanut hedelmää.

Tässä yleistä alkulöpinää, harjoitukset jatkukoon!