Järkyttävästä väsymyksestä huolimatta päätin matkustaa Viikkiin parkkistreenaamaan. Ajattelin ensin, että ottaisin ennen sitä tokokoetta vain ja ainoastaan avoimen liikkeitä, mutta kyllä se alkaa kyllästyttää itseä ja koiraa! Niinpä hilasin ruutunauhat parkkiksen päähän ja pistin ruudun viereen vielä törpöt luoksetuloa varten.

Yleensä ongelmanani on ottaa liian monta eri liikettä ja hangata toisaalta myös yksittäistä juttua liian kauan. Nyt ajattelin keskittyä vain ja ainoastaan näihin kahteen liikkeeseen, joista ruutu on Milolle aika uusi. Luoksetulon pysäytys meni tällä kertaa ihan ok eli koira kyllä stoppasi, mutta ei niin jämäkästi kuin toivoisi. Olen ottanut sekataktiikan käyttöön eli sitä pallon viskelyä ja toisaalta olen kokeillut käydä palkkaamassa ruualla, kun koira on pysähtynyt. Olen kokeillut niin monia juttuja sen liikkeen kanssa, että melkein epätoivo iskee. Kai suurin syy loppujen lopuksi on, että en ole toiminut riittävän johdonmukaisesti. Jos heitän pallon itseni taakse, koira pysähtyy todella nopeasti, kun tietää pääsevänsä juoksemaan pallon luokse luvan saatuaan. Mutta jos palloa en viskaa selkäni taakse, ei se kyllä pysähdykään. Ajattelin unohtaa tuon taktiikan, kun se ei ole kantanut hedelmää tähänkään mennessä.

Ruudun harkkaaminen sujui ihan mukavasti, en ole sitä kovinkaan tavoitteellisesti tehnyt. Nytkin keskityin lähinnä ruutuun juoksuun, treenasin itsekseni, joten se vähän sotki toteutusta....Otin myös lyhyeltä matkalta ruutuun menoa, viskelin itse pallon tai ruuan palkaksi. Tässä Milo sitten kuumeni aivan valtavasti, joten en tiedä menikö oppi sinne päähän vai jäikö vaan kauhea into...