Voi hitsit. Nyt on tapahtunut niin paljon, etten oikasti tiedä mistä alkaisin. Olen muuttanut Sinna -briardin kanssa tänne varsinais-Suomeen. Viihdymme melkolailla hyvin, meillä on Helsinkiin verrattuna puolet isompi asunto ja näköala Turun Aurajoelle. Tykkään. Koirapuistokin on kohtalaisen lähellä ja treeniseuraakin olen saanut.

Kettuterrierit siis jäivät vanhempieni iloksi ja riesaksi. Pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin tällaiseen ratkaisuun. He ovat siellä ikänsä asuneet ja keskenään olleet. Sinnan kanssa olemme siis kahdelleen pyöritty täällä ja tutustuttu kaupunkiin. Treenailtu ollaan aikalailla enemmän viikoittain ja nyt lähimpinä viikkoina myös päivittäin jotakin pientä. Eteenpäin mennään, välillä hiirenaskelia ja välillä oikeesti tuntuu jo hyvälle. Välillä tulee kyllä niitäkin treenejä ja kertoja, jotka menevät aivan täydellisesti päin persettä. Sinna on osoittautunut erittäin ohjaajaherkäksi ja pehmeäksi koiraksi. Se muistaa epämiellyttävät pakotteet päiviä, viikkojakin. Seuraaminen on liikkeissä kaikkein herkin tälle. Itse olen puolestani melko kova ohjaajana ja valitettavan lyhythermoinen. Vähänkin kun alan purra huulta ja jännittää hartioita,koira menee lukkoon.

Töitä siis on vielä paljon. Mutta tehdään huvikseen ja mennään sinne kokeeseen reilun kuukauden päästä rennoin mielin. Meille on tulossa myös koiratäydennys. Pitkäaikainen haaveeni käy toteen,kun parin viikon päästä meille muuttanee dobermannin alku kasvamaan... Siinä onkin sitten huimasti työsarkaa... Toivottavasti meistä tulee hyvä tiimi ja pikkuisesta kasvaa luottavainen ja tasapainoinen aikuinen. Harrastuskaveri :)